Projektipäiväkirja, BMW 2800 -70
Päivä 1: Konepellin mekanismit

Suurin osa ajasta meni auton korjauspaikkojen kartoitukseen, mutta saatiin sentään jotain jo aikaiseksikin. Konepeltiä avatessa huomio kiinnittyi siihen, ettei pelti pysynyt ylhäällä. Toimintaperiaatetta opiskellessa todettiin, että konepeltiä kannattelee ylhäällä pellin keskivaiheilla oleva rautatanko, mistä molemmista päistään koriin lähtevät vipuvarret. Tuolla tangolla on kaksi eri tehtävää: Ensinnäkin vipuvarret ovat nivelöidyt keskeltä, ja nivelissä on liikettä rajoittavat taitokset mitkä estävät konepellin liiallisen aukeamisen, jolloin etureuna ottaisi kiinni maskissa oleviin "munuaisiin".

Lisäksi tangon sisällä on kaksi vääntövartta, jotka toimivat jousina ja pakottavat tankoa kiertymään - jolloin koriin liitetyt vipuvarret pakottavat pellin auki. Idea on sinänsä kestävä ja kompakti, mutta ikä oli tehnyt tehtävänsä: Toinen vipuvarsista oli repeytymässä irti tangosta, ja toinen oli jo aiemmin ilmeisesti korjattu - ainakin jäljistä päätellen. Ilmeisesti tuon edellisen korjauksen johdosta oli myös tuo tanko asennettu paikoilleen ilman esijännitystä, mistä johtui se ettei tanko jaksanut pitää konepeltiä ylhäällä.

Tankoa paikalleen asennellessa tuli havaittua myös se, että oikean puolen saranasta oli konepellin puolisko revennyt irti. Saranan osat ruuvattiin irti (korin puoliskan kiinnitysruuveihin pääsi käsiksi ajovalojen ympärillä olevan ritilän irroituksen jälkeen), ja puoliskot hitsattiin paikoilleen. Samalla selvisi myös syy repeytymiseen, nimittäin sarana oli ruostunut jumiin eikä kääntynyt mihinkään suuntaan. Hitsauksen lämmittämänä ruoste kuitenkin antoi periksi, ja sarana saatiin rasvattua hyvin notkeaksi.

Pienestä se lähtee, mutta jostainhan sitä on aloitettava... Jonkin verran nimittäin helpottaa jatkossa työskentelyä se, ettei tarvitse etsiä sopivan kokoista keppiä pitelemään kantta auki.

 

Eero Jääskeläinen

Salo

Linkittäydy Facebookin kautta, ja pysyt ajan tasalla: